Kohti uutta Fiilistä vol 5.: Vimmaista maalausta, budjettipaniikkia ja aikataulupaineita

Uuden Fiiliksen rakennushommat ovat edenneet tällä viikolla siihen, että samaan aikaan on tehty niin väliseinien rakennusta, seinien tasoitusta ja hiontaa kuin maalaustakin. Samaan aikaan työmaalla ovat tehneet hommiaan putkarit ja sähkärit. Raksan kulisseissa on päivitetty budjettia ja laskettu tarkkaan mitä mikäkin vaihe on tullut maksamaan ja mitä on vielä odotettavissa. 

Sehän on yleisesti tiedossa oleva juttu, että budjetit menevät tällaisissa projekteissa aina pitkäksi, mutta me ajateltiin, ettei meille voi käydä niin. Tällä viikolla ollaan naamat valkeina otettu vastaan sähkötöiden todellisten kustannusten arviota, kun kävi ilmi, ettei vanhoja sähköjä pystynyt hyödyntämään niin, miten kuviteltiin. Nyt tulee varmasti turvalliset ja toimivat systeemit, joka teille asiakkaille näkyy ulospäin upeana valaistuksena. Ja se rahapuolikin varmasti järjestyy, kun vaan lasketaan eurot ja tunnit tarkasti. 

Sähköurakoinnin laskut toimivat motivaattorina hoitaa maalaustöitä mahdollisimman paljon itse. Onneksi meillä on edellisistä remonteista melkoisesti maalausneliömetrejä takana ja homma on sujuvaa. Minkä maalarin rakennusmaailma minussa liikunnanopettajana menettääkään! Jos vakavasti puhutaan, on siinä tekemistä enemmän, mitä yksi ihminen jaksaa. Onneksi raksalla on ollut paitsi upea ammattilaisten joukkue, myös apukäsiä rakkaista ystävistä, ohjaajista ja asiakkaista. Taas tähän väliin kiitän, KIITOS, sekä menneistä, että tulevista talkooavuista! Niissä hetkissä kun joku tulee hyvää hyvyyttään auttamaan, tuntuu erityisen tärkeältä uurastaa uusien tilojen eteen yhteisen hyvän takia. Jos me tehtäisiin näitä tiloja vain itsellemme, ei tilaa tarvittaisi edes kahdeksasosaa tulevasta.    

Tontit toimii turbulenssissa

Yhdeksän vuotta sitten Kalevantielle tultaessa, me maalattiin rinta rinnan Tiikun kanssa, mutta nyt meidän tarjonta on kasvanut niin paljon, että Tiikulla on kädet täynnä toimistohommia. Kuten Tiikku edellisen viikon Fiiliksellä -blogissa hyvin kuvasi, meillä yrittäjillä on omat tonttimme, jotka vain vahvistuvat tilanteissa, joissa on turbulenssia. Tiikku laittaa sähköpostia, tarkistaa kurssikirjeitä ja raksalaskuja, vastaa puhelimeen, päivittää nettisivuja ja ottaa ilmoittautumisia vastaan. Minä mittailen jalkalistojen korkeuksia, suunnittelen Onlinetreenien sisältöjä, vastaan kysymyksiin pistorasioiden paikoista ja tässä vallitsevassa tilanteessa maalaan, maalaan sekä maalaan. Molempia tarvitaan yhtä paljon siihen, että Fiiliksen uusi kausi voi alkaa uusissa tiloissa. Se, että tietää toisen tekevän kaikkensa omalla tontilaan, koskettaa, liikuttaa ja luo turvaa - yhteisellä asialla ollaan, vaikka molemmat toimivat tahoillaan. Kyllä meillä on omat kasvukipumme ollut, että on päästy tähän tilanteeseen, mutta luottamus toisen toimintaan on aina ollut vankkumaton. 

Maadottajat kultaakin kalliimpia

Kävimme viikon kiireiden keskellä myös lounaalla Kristan luona Fiiliksellä fysioterapian ja meidän yhteistyön sinetiksi. Lyötiin raparperikuohuvalasit ja viisaat päämme yhteen ja rauhoituimme miettimään hetkeksi sitä hetkeä kun projekti on valmis ja ovet auki. Jos meillä Tiikun kanssa vauhti kiihtyy liiaksi, Krista kyllä vetää meidät pinnalle viisailla sanoillaan ja rauhallisella olemuksellaan. Sen ymmärtäväisempää ja läsnäolevampaa seuraa saa hakea. Niin upeaa, että uutta Fiilistä on luotsaamassa myös Krista! Lupaan, että saatte vielä lukea blogista erikseen Kristan fysioterapiavastaanoton avaamisesta lisää. 

Toinen maadoittaja on myös oman blogi-tekstinsä aiemmin ansainnut rakennuttajakonsulttimme Riikka, jonka tukeen luotamme, vaikka heidän perheensä muutti tällä viikolla toiselle puolen Suomea. Riikka ehti onneksi istua meidän kanssa alas ja tehdä budjetin tarkastuslaskelmaa kanssamme vielä alkuviikosta niin, että oltiin halausetäisyydellä. Tai Tiikku ja Riikka ne siinä ekselöivät, kun minä jännitin vieressä miltä luvut näyttävät. Sain pidettyä jännitykseni jossain rajoissa vaihtaessani välillä Riikan taaperon vaippaa. Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että ollaan sellaisissa väleissä, että noinkin intiimi tapahtuma onnistuu mutkattomasti. Koska Riikka on nähnyt meidät tekevän työtämme, hän ymmärtää pintaa syvemmältä meidän tarpeemme ja tapamme tehdä asioita. Joten taas kerran kiitos Riikalle! 

Painekattilaa ja jaksamisen mittareita

Otsikossa oli vielä tuo maininta aikataulupaineista, jotka kasvavat silmäpussien kanssa käsi kädessä ja päivä päivältä. Mitä lähemmäksi H-hetki ja avajaiset tulevat, sen enemmän seinistä vielä törröttävät nippelit, nastat ja naulat muistuttavat naureskelevat ohi kulkiessa. Television Make Over- sarjoista saa melko väärän kuvan siitä, miten paljon tällaisissä projekteissa todella on hommaa. Olemme seuranneet vierestä, miten toisen työmaansa luovutusviikkoa elänyt mahtava, aina rento ja asiantunteva Villekin on joutunut kiristelemään takahampaitaan, kun ison projektin loppukiri on ollut päällä. 

Vaikka raksa vie tällä hetkellä kaiken ajan ja resurssit, on voimia säädeltävä järkevästi. Nyt on tehtävä niin paljon kuin jaksaa, jotta loppurutistus ei olisi ylitsepääsemätön, mutta ei niin kovaa, että uupumus iskee ennen maaliviivaa. Sitten kun maaliviiva on ylitetty, pitää jaksaa edelleen tehdä sitä, miksi projektiin alun alkaen lähdettiin - ihmisten liikuttamista ja kohtaamista kaikkien kehojen, tunteiden ja tilanteiden läsnäollessa.

- Siiri